Minä öitäni valvoin torjuessa untani.
Silmät sidottuina etsin kadonnutta minuuttani.
Vääristävän ruudun läpi katsoin maailmaa.
Levottoman ihmismielen tyhjää maisemaa.
Kilometrit alla palaa.

Kaupunki jää taa
Matkalla seuraavaan
En osaa kaipuutani tunnustaa.

Horisonttiin piirtyy loppumaton tie.
Se näyttää suuntaa, muttei kerro minne vie.
Päivät kului liian kauan samaa ympyrää.
Ovet ovat auki. Täytyy siis mennä.

Kuilun reunalta voi pudota.
Silti turhaa on jäädä paikoilleen.

Kaupunki jää taa...