Hautasuon happaman
Ruttokellot pauhaavat pahuuttaan
Ennustaen tuskallista kuolemaa
Kutsuen lopun hallitsijaa
Tautien suurta kantajaa

Kaikuu kalman jylhä sointu
Mystistä virttään parkuen
Herättäen raadot suohaudastaan
Ulvonta mätäisten kurkkujen
Ylistystä ruton messiaalle

Surmavuosien kylmä jyly yli maiden kantaa
Aikojen takaa tekee uutta tuloaan
Suuri miehensurmaaja nostaa taas katsettaan

Tautien herra, sairauksien ruhtinas
Kohottaa katseensa ruttokuilusta
Mädän soista vetää miekkansa
Julistaa tuomionsa liejuhaudasta

Mädän viikate kamalan kuoleman
Taivaan kannen halkaisee
Repien riekaleiksi Jumalan

Taivaan haavasta tulehtuneesta
Paiseisen kristuksen raadon riuhtoo
Syösten (alas) maahan lihakuoppaan
Äpärän suonsilmään paiskaa
Sekaan isänsä jäännökset
(sekä) madonsyömien enkelten