?Mädän veren löyhkä,
Helmiportin lyötyjen,
Nousee usvamaisen kaltaisena
Juurelta Kuninkaan istuimen,
Tehdyn noiden lyötyjen isien
Ja perillisten kalloista
Ja ahdingosta.

Valosta orjuutimme heikot sielunne
Jotka Saatanan tulesta
Ovat Kuolemalle annetut
Tuhanneksi vuodeksi kärsimykseen,
Aina tuhanneksi jokaisesta
Jona Jumala katsoi yllenne.

Ei surua vuoksenne, surua elämästä.
Liha ja veri Jumalan rakkaudesta
On kaikki poissa?
Kaikki kyyneleet, kaikki ilo,
Kaikki vapautenne.
Ei surua vuoksenne, surua elämästä.
Silti kunnioitamme kuolemaanne,
Vaikka syljemme itkevän Isänne
Kasvoille ikuisia haavoja?

Kohti Tuomiopäivää täynnä tuskaanne,
Tyhjän ja aution taivaan tähden
Lämmin tuike silmistä on poissa
Kun Jumalan sydän on murskattu.