Jää katse kaukaisuuteen, odottaen kuolemaa
Vain tuska saattajana, tuonelaan ohjaamaan
Taipui tahto, taipui mieli, saapuessa kylmyyden
Jää peitti maat, valtakuntasi haudaten

Tuhat vuotta mielivaltaa, tuhat vuotta tuskaa
Tuotit maailman mieleisesi, rujon lapsen kaltaisen

Viima kuin ruoska, karun, kylmän pohjoisen
Pyyhkäisten ylitsenne, tuoden tuhon siemenen
Nyt todistajana vain silmät miehen viimeisen
Hukkuu lumeen kädenjälki, saavutukset ihmisen

Tuhat vuotta mielivaltaa, tuhat vuotta tuskaa
Tuotit maailman mieleisesi, rujon lapsen kaltaisen

Katso kuinka kaatuu valta, näe miten muuttuu maa
Sillä olet ainut joukostasi, viimeinen vihan sokaisema
Jäit ilman merkitystä, vaille mitään muistoa
Ilman osaa tulevasta, saavuttamatta loistoa

Näin sortuu merkit pyhät, painuu ihminen unholaan
Taistelutta laskee miekka, vaihtaa kruunu kantajaa.
Kerran olit voittamaton, pyhä lapsi ainutkertainen.
Käännyit vastaan itseäsi, maailmasi tuhoten.

Tuhat vuotta mielivaltaa, tuhat vuotta tuskaa
Tuotit maailman mieleisesi, rujon lapsen kaltaisen

Katso kuinka kaatuu valta, näe miten muuttuu maa
Sillä olet ainut joukostasi, viimeinen vihan sokaisema
Jäit ilman merkitystä, vaille mitään muistoa
Ilman osaa tulevasta, saavuttamatta loistoa