Hän on pieni, aina peloissaan, mut kasvot niin ei kerrokaan
Yksin paiskattuna maailmaan, johon ei tahdo kuuluukaan
Varman näköiset on askeleet, mut jos kysyisit, minne meet
Vastaa, että kunhan eteenpäin, johonkin poispäin itsestäin

Hän tästä selviytyy, kun sieluaan ei myy
Sydäntään hän ei anna kellekään

Pilven varjot saattaa valon lasta kun kulkee
Yksinäinen, laaksossaan ja luulee
Pimeäänsä aina jää tähtiotsa, eikä nää
Itse valon kirkkaimman hän kantaa

Aikaisin jo väsyi väistämään
Ei luota mut ei syytäkään
Liian paljon yli käveltiin
Ja unohti, miten noustiin

Hän tästä selviytyy, kun sieluaan ei myy
Sydäntään, kun ei anna kellekään
Hän kyllä selviytyy, kun sieluaa ei myy
Sisintään hän ei näytä kellekään