Tata yoeh tata yota yo eh tata yoeh

Toulambe laulaa ja hymyilee

Hän on kohdannut valkoisen miehen, ystävän ja vihollisen
joka hänelle lahjaksi antaa sivilisaation avaimen

Tata yoeh…

Toulambe laulaa ja hymyilee

Hän ei häpeä alastomuuttaan, hän ei odota pelastajaa
Ei kukaan voi hänelle opettaa elämää parempaa

Me keksimme lasin ja teräksen, me lensimme avaruuteen
Me loimme ikuisen nuoruuden ja ihmisen ahdistuneen

Tata yoeh…

Toulambe laulaa ja hymyilen

Läpi kameran linnsin mä tuijottelen esi-isien maailmaa
Geeneihini koodattuna on palanen eurooppalaista valloittajaa

Minä tunkeudun kyliin ja kaupunkeihin, sukellan viidakon syövereihin,
pengon ja nuuskin mut ymmärrä en että juurettomuuttani vain pakenen

Tata yoeh…