En kanna kaunaa enkÀ kaipaa tÀnne koskaan kun Àiti kuolee, lÀhden viimein kaupunkiin En muista niitÀ, jotka nyt mua hieroo paskaan jos laitan silmÀt kiinni, nousen taivaisiin Ne huutaa raivoissaan: "Ei mies ei toimi noin!" Kauneus kai loukkaa niitÀ, minkÀ sille voin Ja ruumistani tÀÀllÀ vaikka pilkataan sieluuni koskea ei voi milloinkaan
Vaatteeni, joille irvaillen ihmiset nauraa ja höyhenpuuhka, jota nyt niin halveksitaan tarvitsee siellÀ vielÀ lisÀÀ kimaltavaa tai muuten hukun massaan monenkirjavaan EivÀtkÀ ruuhkaan juutu perheautot vain vaan linja-autot, limusiinit rinnakkain Joskus voin mennÀ vuorille vain katsomaan alhaalla illoin hehkuvaa maisemaa
En niele tuskaa, vaan shamppanjaa virtanaan verhoudun paljetteihin pÀÀstÀ varpaisiin MinÀ tunnen kaikki ja tietenkin minut tunnetaan valokeila aina osuu tÀhden askeliin Ei pilkkaa suut ei nouse sormi yksikÀÀn En enÀÀ pelkÀÀ etten ketÀÀn löydÀkÀÀn ja linnun lailla kerran nousen korkeimpaan ruumiini vanki koskaan en ollutkaan